sunnuntai, 15. helmikuu 2009

Kaapista pois ja pallokalavanhemmat

Onko kenelläkään ikinä ollut sellainen fiilis, että kun pitää saada jotain todella tärkeää tehtyä, koko homma alkaa tuntua täysin vastenmieliseltä? Minulla on fysiikan uusintakoe ensiviikon tiistaina, enkä ole saanut luettua yhtään!

Muistakin asioista panikoin; Tyttöystäväni, jonka kanssa olen seurustellut nyt jo puolitoista kuukautta, tuli ulos kaapista vanhemmilleen.

- No,  olen minä K:n puolesta onnellinen, ei enää kiusallisia "mikset ikinä tuo muita kuin homopoikia kylään" kysymyksiä, joita ainakin minä itse joudun jokseenkin kestämään.

Hänen vanhempansa ilmeisesti ottivat asian hyvin, ei tappelua, ei uhkailua tai itkua. Kuitenkin voi olla varma, että tämän asian kanssa ainakin vanhemmat tulevat viettämään öitä valvoen ja murehtien.

Itse tulin äidilleni ensimmäisen kerran kaapista ulos pari vuotta sitten. Hänen reaktionsa oli paremman sanan puutteessa Ok. Käytännössä koko juttu unohtui häneltä ja hän taisi pitää sitä vain ohimenevänä vaiheena.

Nyt about puolitoista viikkoa sitten,  kerroin äidilleni minusta ja tyttöystävästäni. -Myönnetään, että töksäytin asian aika keljusti, mutta silti äidin reaktio oli aivan järjetön!

Me oltiin kaupassa ja sitten sanoin jääväni kaupungille pidemmäksi aikaa, koska minä ja tyttöystäväni, (jonka äitini hyvin tuntee), menemme kahville. Äitini ilme muistutti pallokalaa paniikissa. Hänen silmänsä alkoivat pullottaa ja naama meni tomaatinpunaiseksi. kun yritin jatkaa, hän alkoi syssytellä ja suhista, aivan kuin joku salakuuntelisi, eikä äiti halunut kenenkään kuulevan. Syssyttelyn jälkeen alkoi "älä höpötä" jakso, jota jatkui noin kymmenisen minuuttia. Joka kerta kun avasin suuni, äitini sanoi "älä höpötä!" Kun tämä oli ohi, tuli se iänikuinen "tuo on vain vaihe". Kun sanoin äidilleni, että tämä vaihe on kestänyt nyt jo vuosia, äitini alkoi selittää minulle, miten minun pitäisi yrittää hankkia poikaystävä(!!!). Olin niin vittuuntunut, etten jaksanut olla hienovarainen ja karjuin sokoksen parkkipaikalla hänelle:" vittu mulla on ollut satakakskymmentä poikakaveria!!" Tämä sai äitini hiljaiseksi, ja parin minuutin päästä hän kuiskasi silmät kosteina:"Ai on."

Minä haluaisin tietää, miksi tämä on niin vaikeaa vanhemmille?? Ei se ketään satuta, eikä se johdu mistään kasvatuksellisista ongelmista! Silloinhan kaikkien homojen ja lesbojen sisaruksetkin olisivat gaykansaa. Eli mikä on ongelma?! :/

sunnuntai, 15. helmikuu 2009

ystävänpäivästä

Ystävänpäivää edeltävänä iltana menin tyttöystäväni ja parin muun kaverini kanssa bileisiin.Siellä kaikki oli tuttuja tai kavereita, eikä mitään pahaa tapahtunut. Tyttöystävän on tosin opeteltava rajoittamaan juomamääräänsä.

Näissäkin bileissä, kuten kaikissa, oli draamaa, naurua, alkoholia, oksennusta ja pitsaa. Itse en onneksi ollut tuulella kahdelle viimeksimainitulle. 

Kirjoitin runon bileistä ja siitä mitä siellä tapahtui. =)

 

 

Kun minua naurattaa

Perhoset hameessani

vaaleanpunainen kynsilakka

vilahtaa revenneestä sukkahoususta

varpaat vapaana

sinä nautit liian nopeasti

punaiset ja kuplivat

kissat kannessa kilisten

 

pidän hiuksistasi kiinni

ja tunnen lämpösi kylmällä lattialla

valkoiset kaakelit hohtavat

 

sinua nolottaa

itket hiukan

mumiset ja sanasi hukkuvat,

eivät jaksa uida korviini

 

minä sanon sinulle

kerron sanoilla

kolmella sanalla

ja samalla tuhannella

 

sinä olet hiljaa

sanani lensivät

 

sitten sinunkin sanasi lentävät

ja minä olen onnellinen

 

Runo siis kertoo rakkauden tunnustamisesta.

lauantai, 3. tammikuu 2009

Pelastus =)

Pieni Update! Pääsenkin K:n bileisiin!!! :--D Twilight oli hyvä. Nyt saunaan.

lauantai, 3. tammikuu 2009

Perunat, facebook, äiti ja vampyyrit.

Olo on jokseenkin kummallinen. Pikkuveljeni, aurinkopoika 10 v, ei osaa kuoria perunoita! 10 vuotiaana minä jo laitoin lasagnea ja keittoja ja leivoin. Sisko 12v osaa ehkä juuri ja juuri keittää spagettia... Ehkä tämä on se isosiskon kirous. Siis olla vanhempien "testinukke". Minut lähetettiin jo 5 vuotiaana hakemaan lähikaupasta jäätelöä, kuljin ilman saattajaa eskariin ja kouluun ja olen puoliammattilainen lastenvahtimisessa, kun sitä on 8 vuotaasta asti harrastettu. Sain ensimmäisen kännykkäni 13 vuotiaana. Pikkuveli sai 7- ja sisko 9-vuotiaana. Että huokaus vaan. ;P
 Olen tänään ravannut jatkuvasti Facebookissa tarkastamassa viestejä, joita laitan ja vastaanotan neiti K:lle. Neiti K on se henkilö, jota en saa pois mielestäni :--) Ennen facebook tiliäni, minulla ei ollut kuvia netissä. Ja kun tein sen "vannoin" itselleni, ettei minusta tule facebookin orjaa. Toisin kävi.
 Huomenna minun pitää lähteä automatkalle 400 km päähän pohjoiseen, tapaamaan mummoa ja pappaa ja kummipoikaa <3. Plussaa on se kummipoikaa. Miinusta on se 5-6 tunnin ajomatka kahden migreenikoneen välissä. Paniikkikohtaus on aina niillä reissuilla hiuskarvan päässä.
Yritin suostutella äitiäni antamaan minun jäädä kotiin. Kun minulla on täällä oikeastikin tekemistä... Pitäisi mennä K:n bileisiin ja... Siis äiti ei oikein innostunut asiasta ja alkoi huutaa ja tiuskia. Eli alistun tuomiooni. (EIII SISKO LAULAA HOT&COLD!!! ärsyttää jo nyt!)
 Tunnin päästä lähden kaverini Meerin kanssa keskustaan katsomaan Twilight elokuvan, jonka olen kyllä jo katsonut netissä.. Se oli ihan hyvä, odotin paljon huonompaa =)
Nyt syömään PERUNOITA ja jotain epämääräistä paistia... Ja pitää varmaan pukea päälle (pyjamassa viimeiset 3 päivää) ja laittaa hiukset ja meikki.
-Enni

perjantai, 2. tammikuu 2009

Tiedätkö Timo

Tämä runo kertoo entisestä uskonnon opettajastani...


-Tiedätkö Timo -

 

Sanot:

"On vain kaksi

musta ja valkoinen"

"On vain kaksi

mies ja nainen"

"on vain kaksi

Jumala ja saatana"

Sanon:

"Sinulla on vain kaksi silmää

ja kaksi korvaa"

"Kaksi kättä,

kaksi jalkaa"

Mutta miljardeja ihmisiä

ja sinä olet vain yksi.

Sinä olet säälittävä,

minä säälin sinua.

Koska et voi nähdä elämää kirjasi takaa.

Tai itsesi edestä.